ELINKAUPPAA

– Terve kollega! Kuinkas se sinun apteekkisi pärjää? Nuo katteet sen kun alenee ja valtio ryövää.

– Katetta ei ole enää ollut aikoihin. Olemme aloittaneet leikkaukset ja elinkaupan.

– Elinkaupan! Jopas jotain, apteekkari Matilainen! Sehän on kai kiellettyä, vaikka oikeuksiamme ollaankin lisäämässä…

– Äläpäs nyt hurskastele! Elinkauppaa on aina ollut, väitätkö että teillä ei ole käsikauppaa?

– Niin no käsikauppa, sehän nyt on eri juttu. Mutta minua kyllä arveluttaa tämä läskinleikkaajamainoksenne. Siinä mainitaan joku Orli Staatti. Onkos se ihan Afrikasta asti, tämä uusi vahvistuksenne?

– Ei vaan Venezuelasta! Aito kallonkutistaja hehheh. Päänvaihtoviikkomme alkaa kevätpäivän tasauksesta. Olen kyllästynyt ainaiseen hokemaan ”sama pää kesät talvet”.

– On myönnettävä, että kuljet kehityksen kärjessä. Kuopion vapaamielinen Lääkelaitos vaatii meiltä aina vaan uusia palveluita. Nyt pitäisi osata laskea kolesterolikin ja minulla kun on niin huono laskupää. Olisiko sinulla vinkkiä ongelmaan?

– Tilaat Oriolasta kolesterolin laskijan. Me tilasimme sieltä sen Jim Vastatiinin, mutta sen veli Ator Vastatiini on tietääkseni vielä tarjolla. Tai sitten varaat ajan päänvaihtoviikoltamme.

– Ehkä ei kuitenkaan leikkauksia tässä vaiheessa. Pitää ajatella henkilökuntaakin. Oletko sinä muuten leikannut henkilökuntaasi?

– Eivät ne suostu leikkauksiin. Epäluuloisia ovat. Mutta kyllä meillä työrauha on säilynyt. Tai ehkä pitäisi puhua paremminkin tuollaisesta pienestä rauhan poikasesta, eli ”rauhasesta”.

– Työrauha on aina bisnekselle etu. Teillä vallitsee siis ”eturauhanen”, hehehe.

– Niin, johtamistyylini kunnioittaa alan perinteitä. Suomessa on aina ollut eturauhasjohtaminen arvossaan. Suhtaudun varauksella kvartaalitalouteen ja sen mukanaan tuomaan periodijohtamiseen. Ihan sylettää ja kauniisti sanottuna rakossani tuntuu painetta, kun ajattelen syklien tuomaa jännittynyttä ilmapiiriä.

– Tuosta rakosta tuli mieleen kaveri, joka valitti rakkovaivoja. Esittelin sille nämä kaikki käsikaupan uutuudet: Exprossit, Proscarit, Nitrofurit ja Viagrat, mutta mikään ei kelvannut. Raivostuttava tyyppi! Lopulta kävi ilmi, että sillä oli hiertymä kantapäässä!

– No, joutuiko asiakas lähtemään tyhjin käsin?

– Ei suinkaan. Hän sai sekä uuden maksan että pitkän nenän ja vielä hiivan kaupan päälle. Kyllä meilläkin nämä elinsiirrot osataan!

-? Eihän maksansiirto sentään ex-tempore onnistu, edes meillä.

– No, kun mies halusi maksaa, lainasin jääkaapista proviisorin kauppakassista maksanpalan. Se hiiva tarttui vahingossa siihen mukaan.

– Annoitko lääkeinformaatiota?

– Kyllä: kerroin, että maksa ei kestä parasetamolia eikä viinaa, ja että hiivasta ei kannata mainita muijalle mitään.